Pihvilihalla tarkoitetaan liharotuisen naudan kaikkea lihaa.
Pihviliha erottuu lypsyrotuisesta naudanlihasta mehukkuutensa ja lihan rakenteen vuoksi. Liharotuinen eläin on kookas, sillä on suuret lihakset, mutta siinä on vähemmän sidekudosta kuin lypsyrotuisessa eläimessä.
Pihvilihan aromikas maku ja hyvä syöntilaatu johtuvat siitä, että pihvikarjarotuja on vuosisatojen aikana jalostettu lihantuotantoa varten. Rotujen ominaisuudet luovat perustan, jota eläinten oikeanlainen ruokinta täydentää.
Lihantuotantoa varten kasvatettujen eläinten arvo-osat ovat tavallista kookkaampia, ja lihasten muoto sekä rasvoittuminen ovat ihanteelliset. Lihaksen sisäistä rasvoittumista eli marmoroitumista arvostetaan, mutta toisaalta lihan vähärasvaisuus on hyvän laadun merkki.
Pihvirotuinen nauta on kauttaaltaan laadukasta lihaa, jossa on makua ja luonnetta. Mureus saadaan aikaan oikeanlaisella käsittelyllä ja kypsennyksellä.
Arvo-osat riiputetaan eli mureutetaan raakakypsytyksellä. Vakuumipakattua luutonta lihaa mureutetaan neljästä kuuteen viikkoon kylmässä, enintään + 4 asteen lämpötilassa.
Luullinen liha kannattaa käyttää tuoreeltaan tai pakastaa. Tällainen liha tarvitsee pitkän valmistusajan, ja sopii sen vuoksi keittoihin ja pataruokiin. Pitkään haudutettavista osista saa edullista ja maukasta ruokaa. Naudan häntä on oivallinen lihaliemen raaka-aine, ja siitä voi myös valmistaa maukasta keittoa tai muhennosta.
Sisäelimet ovat monen herkkusuun suosikkeja. Kieltä, munuaisia ja maksaa saa ainakin ennakkoon tilaamalla päivittäistavarakauppojen palvelulihatiskeiltä ja halleista, samoin pihvilihan suoramyyjiltä.
